Hämeen ammattikorkeakoulu kysyy viime viikkoina laajasti näkyneessä rekrytointikampanjassaan tiukan kysymyksen: ”Where is your happiness?” Missä on onnesi? Missä on onnellisuutesi? Tutkimalla kampanjan verkkosivuja käy ilmeiseksi missä rekrytointikampanja tulevaisuuttaan pohtivan nuoren onnellisuuden olevan. Onnellisuus on opiskelussa ja sen jälkeisessä työelämässä.
Rekrytointikampanja liittyy suureen kuoroon yhteiskunnan vahvoja ääniä. Meidän tulisi tehdä enemmän ja suorittaa tehokkaammin. Usein tätä asennetta kuvataan luterilaiseksi työetiikaksi.
Luterilaisuudessa suhteemme työhön on aina ollut haastava. Jokaisen on tehtävä hänelle kuuluva osansa ja tyydyttävä asemaansa. Yhteiskunnan on pidettävä huolta heikommista ja niiden, joilla on vaurautta, tulee osallistua yhteiskunnan ylläpitämiseen verovaroin. Työ ei kuitenkaan ole onnellisuuden tae. Sen olemme viimeistään nyt huomanneet; tuntuu, että liian moni on ilman työtä ja ne, joilla työtä on, ovat hukkua siihen.
Elämme taloudessa edelleen maailmanlaajuista kriisiä ja se ikään kuin velvoittaa meitä olemaan onnellisia siitä, että meillä on työtä. Siitä saakin olla onnellinen. Mutta onko rekrytointikampanja oikeassa? Onko onnellisuutemme työssä? Onko onnellisuutemme siinä, että saamme jotakin?
Olisiko kuitenkin niin, että onnellisuus on jotain muuta kuin suorittamista? Voisiko olla niin, että onnellisuuden tavoitteluun kuuluvat hyvät lähisuhteet ja toimiva suhde Jumalaan? Voisiko onnellisuus olla jotain suurempaa kuin minun panokseni yhden yrityksen tai yhteisön tuottoennusteeseen?
Itse etsin usein onnellisuutta ja arvostusta työstäni. Haluan olla hyvä siinä mitä teen ja toivon, että muut huomaavat sen. Ajoittain olen tilanteissa, joissa joudun kilpailemaan työ- tai opiskelutovereiden kanssa. Mutta mitä enemmän olen tämän kaltaisiin tilanteisiin joutunut, sitä paremmin olen huomannut, että onnellisuus on itse asiassa jonkin kaivatun saamista. Onnellisuus on autuutta. Onnellisuus on jonkin sellaisen saamista, jota en osaa tavoitella ja jonka saan ilman omia tekojani.
Tätäkö Jeesus tarkoittaa?
”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan. Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.”
Matt. 5:3–10
