Me ihmiset olemme siitä luotettavia, ettei meillä ole mitään muuta totuutta kuin subjektiivinen mielikuvamme. Ja jotta tuo mielikuva olisi selkeä ja helpommin hallittavissa, se koostuu pienistä lokeroista. Jokaisen sukulaisemme, ystävämme, tuttavamme, moikkatuttumme, hyvääpäivääkirvesvarttatuttumme, lehdistäjamuultajulkisuudestatuttumme ja muutenvaantuttumme laitamme omaan lokeroonsa. Siellä hänen kuuluu sitten pysyä visusti, ettei meidän mieli- ja maailmankuvamme romahda. Kaipuumme järjestykseen on ikiaikainen, sillä totesihan tunnettu lainlaatija Archimedes Syrakusalainenkin häntä surmaamaan tulleelle roomalaissotilaalle jo reilut 200 vuotta ennen Jeesuksen syntymää: Noli turbare circulos meos! Eli vapaasti käännettynä: Älä sotke ympyröitäni. Hengestä siis vähät, kunhan ympyrät ovat kohdallaan.
Ongelman järjestyksenpitäjille muodostavat kaltaiseni aikuisADHD:t, jotka ovat päättäneet tehdä eläissään kaikkea muuta paitsi sukurutsaa ja kansantanhuja. Voiko heitä ottaa vakavasti vai onko kaikki vain leikkiä? Meneekö innostus ohi yhtä nopeasti kuin se on tullutkin? Mielenkiintoisia teemoja joita tuli pohdittua eri muodoissaan monenlaisissa yhteyksissä ensimmäisen ja toisen saarnakurssiviikonlopun välisellä kuuden viikon jaksolla. Miksi minun pitää aina perustella miksi olen tosissani, mikseivät koskaan muut perustele miksen olisi?
Väliviikoilla perehdyin niin Lutherin teologiaan kuin Raamatun historiaankin, mutta en saanut esseitä paperille, vaikka olinkin ne jäsentänyt valmiiksi päässäni. Helpotukseni oli kohtuullinen, kun kuulin, etten ollut suinkaan ainoa joukostamme.
Toisessa tapaamisessamme ryhmämme oli vieläkin parempi kuin ensimmäisessä kohtaamisessa. Lieneekö johtunut siitä, että kaikki olivat jo ottaneet paikkansa ryhmässä, eikä tarvinnut enää etsiä? Olipa kertakaikkisen mukava tavata opiskelukavereita, vaikka välissä ei ollut edes yliopistojen kesän mittaista taukoa.
Myönnän olleeni hieman pihalla, kun lauantaipäivänä käytiin semanttista pohdintaa Raamatun käännösten eri mahdollisuuksista riippuen siitä, onko hepreaa, kreikkaa tai arameaa tulkittu milloin milläkin tavalla. En päässyt juttuun oikein sisään, mutta minä taidankin olla enemmän käytännön teologian soveltaja kuin eksegeetti. Enkä usko, että saarnoihini vaikuttaa kovinkaan paljon se, millaista käännöstä käytän pohjatekstinä.
Toki lauantain saarnavuorooni valmistautuessani havaitsin uuden käännöksen, joka sai minut hämmennyksiin: olin tottunut, että Jeesus jakaa kansalle viisi leipää ja kaksi kalaa. Mutta tuoreessa käännöksessä onkin eritelty leivät tarkemmin ohraleiviksi. Miksi ihmeessä? Kun suomalaisessa kansanperinteessä ottaa ohraleipä, niin käy huonosti. Onko sillä mitään merkitystä, mistä viljasta ne leivät olivat tehdyt. Pääasia, että kaikille riitti ja tähteitäkin kertyi runsaasti. Pyytämällä opetuslapsiaan keräämään tähteet talteen, Jeesus osoitti olevansa tämän ajan ihmisiä jo 2000 vuotta sitten: hänelle kierrätys oli jo silloin elämäntapa.
Itse saarnatilanne tai itse asiassa iltahartaus oli mukava kokemus. Sain puhua tutusta tarinasta ja tehdä siitä ihan omia havaintojani. Mielenkiintoista miten tutustakin tarinasta löytää uusia ulottuvuuksia, kun siihen perehtyy. Ja vain luontainen taipumukseni ottaa vastaan ansiotontakin kehumista, esti minua punastumasta kuunnellessani kurssitovereideni palautetta.
Kaikkiaan meitä oli viikonvaihteen aikana neljä puheenpitäjää. Kaikki erilaisia, mutta kaikki oman näköisiään. Oli riemastuttavaa havaita miten sana saa syvän uskottavuuden kun puhuja on sanansa takana ja saarna on puhujansa näköinen. Eläköön erilaisuus! Se on varmasti kuulijankin etu, sekä vakiokävijän että satunnaiskuuntelijan.
Sunnuntain kurssipäivän Jumalanpalveluksemme antoi suuntaa siihen mihin kirkossa ollaan toivottavasti menossa: yksi pappi hoiti liturgian, mutta kaikki muu oli seurakuntalaisten käsissä, niin musiikki, kirkkosalinkoristelu kuin saarnaaminenkin. Eikä satunnainen tarkkailija varmaan olisi voinut havaita, että asialla olivat ”vain” maallikot. Taitaa olla niin, että Herramme on antanut lahjoja muillekin kuin vain virkamääräyksen saaneille?
Ennen ensi jaksoa pitäisi tehdä rästiin jääneet kotityöt ja sen lisäksi mm. pohtia itseään puhujana. Riittäisiköhän vastaukseksi kaksi sanaa - omituinen höpöttäjä?
