Suomi siirtyy kesälaitumille juhannuksen jälkeen. Järvenpää hiljenee Puistobluesin jälkeen. On kiva viettää kaupungissa hiljaista kesälomaa. Kun on järvikin ihan rannassa.

On myös jännän hiljaista. Ikään kuin tyyntä myrskyn edellä. Painostava lämpö saa ihmiset veteliksi ja vaisuiksi. Kenelläkään ei tunnu olevan kiire mihinkään. Suomalainen hyytyy helteessä, etelän miehet taas ovat kuin kotonaan.

Sanomalehdessä lukee, että lämpö voi olla vaarallisen kuumaa näille leveysasteille. Ja silti Helsingissä kadut tulvivat vettä. Kirjastossa on kiva katsella valokuvia jääkiteistä ja lumikinoksista.

Tähän lämpötilaan on hyvä käyttää muotimaailmasta tuttua sanaa: On aika hottia. (engl. hot on suomeksi kuuma..)

Vanhempi sanonta kuuluisi: On säitä pidellyt. Se sopii tosin mihin päivään hyvänsä. Ja olisihan tuo aika kummallista, jos ei aamulla herätessä olisi minkäänlaista säätä.

Monesti ihmiset ovat aina tyytymättömiä säätiloihin. Kun on oikeasti kiva ilma, sitä harvoin huomataan. Juuri nyt kannattaa muistella niitä viime talven lumikinoksia, kun lunta tuli kirjaimellisesti tupaan asti.

Hän säät ja ilmat säätää, ja aallot tainnuttaa. Myös lämpöaallot. Tässä eräänä menneenä päivänä oli kiva istua parvekkeella ja poseerata hymyillen, kun taivaan Isä otti valokuvia. Ja itkukin taisi Isältä päästä, kun niin kovasti vesitti.

Ja ihmekös tuo, kun me vain säätä ja taivaanrantaa tuijotamme, mutta emme ajan merkkejä. Taivaan isällä olisi meille asiaa. Hän haluaa puhutella sääilmiöillä.