Tänään on helmikuun ensimmäinen päivä ja presidenttivaalin toisen kierroksen ennakkoäänestyksen viimeinen päivä. Ensi sunnuntaina voimme vielä äänestää ja sitten kuulemme kuka on Suomen uusi presidentti seuraavat kuusi vuotta. Ehdokkaat ovat kampanjoineet hillitysti ja toinen toistaan kunnioittaen. Samaa ei voi sanoa kannattajajoukoista, ikävä kyllä.

Espoon hiippakunnan uusi piispa on jo valittu. Kuopion hiippakunnassa piispanvaali on edennyt toiselle kierrokselle hyvin tasaväkisin luvuin.

Omassa kaupungissamme tehdään hallinnossa remonttia. Joidenkin viranhaltijoiden kohdalla on päädytty pattitilanteeseen siitä, kuka on sopivin tehtävään, entinen vai joku uusi.

Raamatussa on tilanteita, joissa valinta suoritettiin arpaa heittämällä. Näin mm. silloin kun Juudaksen tilalle valittiin uutta henkilöä. Arpa osui muistaakseni Mattiakseen.                                                                                         Nykyaikana emme voi valita arpaa heittämällä presidenttiä, piispaa tai kunnan viranhaltijaa. Voimme rukoilla, että Jumala antaa äänestäjille viisautta äänestää siten, että Jumalan hyvä tahto voisi toteutua valituksi tulleen henkilön kautta niin valtiossa, hiippakunnissa kuin kunnissakin.

Maassamme muhii todellinen aikapommi, syrjäytyneet nuoret, joita on yli 32000. Uutisten mukaan heitä ei ole tilastoissa eikä tiedetä, missä he ovat tai mitä tekevät. Lääkkeeksi ehdotetaan koulutusta. Hyvä lääke, mutta haluavatko tai kykenevätkö kaikki syrjäytyneet nauttimaan tuota lääkettä niin hyvää kuin se olisikin.

Mikä johtaa syrjäytymiseen? Ovatko syynä koti/kasvatusongelmat vai yhteiskunnan rakenteelliset asiat? Mielestäni esiin on tullut huolestuttava ilmiö, jonka mukaan vanhemmat vievät lapsensa päivähoitoon myös lomalla ollessaan. Näin toimittaessa lasten ja vanhempien yhteinen aika vähentyy vähentymistään. Tällöin ei pääse syntymään turvallista kiintymystä, varsinkaan jos lapsi on alle kolme vuotias.

Joku on sanonut, että esim. luokaton lukio on niin vaativa, että kaikki eivät pysy juoksussa mukana. Syrjäytymistä voi aiheuttaa myös helposti saatavilla olevat päihteet ja huumeet. Tupakat on laitettu piiloon, mutta muita päihteitä on hyvinkin helposti saatavilla.

Euroopan asiat ovat kovin rempallaan taloussektorin osalta. Taitaa olla niin, että edes poliitikot eivät enää ole täysin kärryillä missä mennään tai kuka johtaa ja mikä maa vain menee ja vikisee.

Onko peli menetetty? Ei ole. Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Apostoli Paavalikin sanoi: ”Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.” ja edelleen ”Sen tähden me emme lannistu, vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti.”

Toivoa antaa myös psalmin kohta: ”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan, minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapautan hänet ja saatan hänet kunniaan.”

Päivä vain ja hetki kerrallansa, armon varassa.