Järvenpääläiskuoron Rooman valloitus

Matkakertomus Canzonetta Novan vierailusta Roomassa 16.-22.1.2018. Matkan ajankohtaan sijoittui myös Pyhän Henrikin päivä 19.1. Kuvatekstit matkakertomuksen lopussa.

Pyhän Henrikin messua on vietetty Roomassa vuodesta 1985 alkaen siten, että sen toimittaa suomalainen delegaatio jonkun luterilainen piispamme johdolla. Tänä vuonna oli vierailuvuorossa Espoon piispa Tapio Luoma, joka suuressa viisaudessaan oli pyytänyt mukaansa järvenpääläisen Canzonetta Nova –kuoron tuomaan vierailuun musiikillisia elementtejä. Matkassa oli myös Suomen katolinen piispa Sippo sekä Joensuun ortodoksinen piispa Arseni, joku muukin piispa ynnä muuta kirkollista väkeä. Kuoron osallistumisen teki mahdolliseksi hiippakunnan ja Järvenpään seurakunnan avokätinen tuki. Järvenpään seurakuntaa kuuluu kiittää myös Canzonetta Novan ja muiden kuorojen vuodesta toiseen jatkuvasta tukemisesta, jota ilman laadukkaan musiikin tuottaminen olisi hyvin paljon takkuisempaa.

Siitä, kun Pyhän Henrikin arvellaan kokeneen marttyyrikuoleman Köyliönjärven jäällä, on kulunut yli 800 vuotta, mutta sen verran raju maine meillä suomalaisilla ilmeisesti yhä on, että paavi Franciscus oli päättänyt matkustaa kotikonnuilleen Etelä-Amerikkaan kuoromme vierailun ajaksi. Olisihan näin kiinnostavan oloinen mies ollut mukava tavata ja hänelle vaikka joku laulu lurauttaa. Yritimme laulaa Roomassa aika ajoin oikein kuuluvastikin, mutta tuskinpa hän meitä silti kuuli. 

Musisointia Roomassa

Canzonetta Nova vieraili myös Suomen Rooman-instituutissa Villa Lantessa. Palatsin lasitetun parvekkeen upeassa holvikaarien akustiikassa Soi kunniaksi Luojan sekä Finlandia soivat poikkeuksellisen komeasti. Huvilan puutarhan appelsiinipuissa oli hedelmiä - keskellä talvea. Kukaan ei ollut niitä poiminut ennen meitä, eikä ihme: ne maistuivat todella pahalta.

Kuoron oma täysimittainen konsertti pidettiin vuonna 1600 valmistuneessa barokkityylisessä San Giacomo in Augusta –kirkossa. Konsertin järjestäjänä oli paikallinen kapellimestari-säveltäjä Flavio Colusso, jonka säveltämän teoksen kuoro oli konserttia varten harjoitellut – tekstinä Ave Mariaa. Muuten konserttiohjelmamme koostui pääasiassa suomalaisesta kuoromusiikista, johon oli lisätty kansainvälistä meininkiä lisäämään esim. Morten Lauridsenin Ave Maria ihan Tanskasta asti. Järvenpään kanttori Mikko Haapaniemi sai soittaa kirkon vuodelta 1666 peräisin olevia urkuja. Haapaniemen mukaan jo kipuaminen urkuparvelle oli melkoinen aikamatka. Haapaniemihän on isompi mies kuin 1600-luvun italialaiset. Kun lisäksi vain osa historiallisen soittimen äänikerroista toimi, oli nopeasti selvitettävä, mikä toimii ja mikä ei. Tämän tyylin uruissa myöskään jalkio tai koskettimisto ei ole kromaattinen. ”Tein käytännössä niin, että piirtelin nuotteihini vääriä nuotteja, jotta soiva kuva olisi oikea”, tunnustaa Haapaniemi, tuo pätevä ammattimies.

Kookkaankomeaan kirkkoon kokoontui mukavasti konserttiyleisöä. Istahtipa peräpenkkeihin hetkeksi aikaa ohikulkumatkalla olleita turistejakin. Moni turisti häipyi, kun esitysvuorossa oli Einojuhani Rautavaaraa. Klassiseen musiikkiin syvemmin perehtyneeltä yleisöltä sen sijaan tuli kiitoksia erityisesti tuollaisesta haasteellisesta modernimmasta ohjelmistosta.

Matkamme päätapahtuma oli ekumeeninen Pyhän Henrikin katolinen messu Santa Maria Sopra Minerva –kirkossa, joka on Rooman ainoa goottityylinen kirkko. Nimi tulee siitä, että se on rakennettu Minerva-jumalattaren temppelin raunioiden päälle. Liekö perustuksissa ollut huteruutta vai oliko muuten vain haluttu varautua suomalaislauman varalta, koska koko jättimäinen kirkko oli remontin vuoksi paketissa, ja korjaustelineitä oli myös kirkon sisällä. Pyhän Henrikin patsaskin oli jossakin pressujen peitossa. Kun ei katsellut rakennustelineiden suuntaan, kirkon sisäpuoli oli kerrassaan upea. Canzonetta Nova esitteli messuväelle pitkälti ennalta tuntematonta ja siksi ehkä kiinnostavaa Jaakko Mäntyjärven, Morten Lauridsenin ja Juhani Haapasalon musiikkia.

Messun jälkeen rentouduttiin Suomen suurlähettilään vastaanotolla pyhän Birgitan mukaan nimetyssä Birgittalaisluostarissa.  Nunnat tarjoilivat suolaista ja makeaa iltapalaa, olipa tarjolla mietoja viinejäkin. Muuan Suomesta 15 vuotta sitten muuttanut birgittalaissisar puhui ihan hyvää suomea, vaikka oli aikoinaan elänyt Turussa. Kuoromme esitti tilaisuudessa suomalaisia kansanlauluja. Villisorsan valitusta kaislikossa öin tulkitsemaan liittyi kuoron bassoriviin myös edellä mainittu säveltäjä Colusso, joka osoittautui ihan musikaaliseksi miekkoseksi. Suomen kielen ääntäminenhän italialaisilta sujuu hyvin, ymmärrys on heillä huonompaa.

Luostari-illanviettoa seuraavana päivänä samaisen Birgittalaisluostarin kirkossa vietettiin ekumeeninen vesper. Kuoro istutettiin nunnien ryhdikkäisiin opiskelupulpetteihin, mistä kirkonmenoja ei näkynyt mutta josta esittämämme laulut kaiketi kuuluivat kirkkoväelle. Vesperiä johti Kurt Koch –niminen puna-asuinen mies, arvonimeltään kardinaali, mikä on katolisessa kirkossa korkein arvonimi heti paavin jälkeen. Tapahtuman kielivalikoimaan kuuluivat ainakin italia, englanti, ruotsi, suomi, latina ja taidettiin siellä puhua jotakin muutakin kieltä. Vesperin jälkeen muuan intialaismurteinen nunna kertoili värikkäästi luostarin historiasta sekä modernista luostarielämästä. Saimme myös kunnian vierailla Pyhän Birgitan aikoinaan asuttamassa huoneessa, jossa oli nähtävillä hänen kuolinpöytänsä ja reliikkinä säilytetty luu. Muilta osin huone oli oikein viehättävä.

Joutavimmille kuorolaisille, joilla ei siis ollut tarvetta kiirehtiä takaisin Suomeen ja töihinsä maanantaiaamuksi, tarjoutui vielä palauttava sunnuntaikokemus osallistua Rooman saksalaisen luterilaisen kirkon tutumman kaavan mukaan etenevään sunnuntaimessuun ja laulella siellä tuttuja lauluja. Viimeinen kiitoslaulumme oli Pietari Korhosen Laulakaa Herralle uusi laulu, joka ulkomaan kielelle käännettynä on jotakuinkin "Cantate Domino Canzonetta Nova"!

Kokemuskimara

Kuorolapsi Niemelä laajentaa historiallista perspektiiviään Colosseumilla.

Virallisen ohjelman ulkopuolella oli hyvää aikaa tutustua Rooman turistinähtävyyksiin. Vierailut Colosseumilla ja Forum Romanumilla upeassa aurinkoisessa talvisäässä auttoivat virittäytymään historialliseen tunnelmaan. Moni kiipesi Sant’Angelon linnakkeeseen, joka on Verdin Tosca-oopperan III näytöksen tapahtumapaikka.  Linnakkeen terassilta voi ihailla Pietarinkirkon kupolia ja tekojäistä luistinrataa. Järvenpään luistinradoilla näkee taitavampia luistelijoita.

Borghesen puistossa ihailtiin pinjoja, sypressejä, murattiaitoja ja linnunlauluja. Auringossa terassilla tarkeni hyvin maistella pirskahtelevat lasilliset proseccoa. Kapusiinimunkkien museon vaikuttava krypta seinät, lamput ja muut koristelut oli tehty ihmisen luista. Vatikaanin museossa oli tarjolla taidenautintoja, eikä niistä todellakaan tarvinnut nauttia yksin.  Joku osti Benettonista vaaleanharmaan kevyen puolipitkän toppiksen 60 prosentin alennuksella. Päivällä kasvoja lämmitti Kuoronuoripari Määttä nauttii Villa Borghesen puiston talvisesta lämmöstä.aurinko, ja illalla jalkoja pakottivat monet kävelykilometrit.

Kuoromme jo palattua koto-Suomeen muu delegaatio tapasi paavi Franciscusin hänen yksityisvastaanotollaan. Paaville luovutettiin Suomessa piispa Simo Peuran johdolla valmistettu ekumeeninen raportti "Kasvavaa yhteyttä - julistus kirkosta, eukaristiasta ja virasta." Raportin pyrkimyksenä lienee edistää keskustelua katolisten ja luterilaisten kirkkojen lähentymistä esimerkiksi ehtoolliskäsityksissä, niin että luterilaiset ja katoliset voisivat tulla yhteiseen ehtoollispöytään.  

Heti seuraavana maanantaina Canzonetta Nova kokoontui harjoittelemaan seuraavien projektien uutta ohjelmistoa hyvän matkan jälkeen entistäkin sitoutuneempina. Kokemukset upeiden katedraalien akustiikoissa laulamisesta sekä musiikillisista onnistumisista ovat arvokkaita, yhdistäviä 

muistoja. Joitakin viikkoja myöhemmin kuoron johtaja putkautti ilmoille virkeän lapsukaisen ja Tapio Luoma valittiin Suomen arkkipiispaksi. Kyllä matkailu Canzonetta Novan kanssa kannattaa!

 

 

 

Kirjoittajina Canzonetta Novan bassot Eero Pukkala ja Markku Hynninen, joista lähes 50 % oli mukana Rooman matkalla. Tarinassa on yhtymäkohtia todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin. Tietolähteinä on käytetty jokseenkin sumeilematta Elina Rantamäen ja Mikko Haapaniemen matkaraporttia Järvenpään seurakunnan kirkkoneuvostolle, Kari Pekka ja Sini Kinnusen matkapäiväkirjamerkintöjä, Wikipediaa sekä Tapio Salmisen teosta Joki ja sen väki – Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle.


Kuvatekstit. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.

1. Canzonetta Nova konsertoimassa vuonna 1600 valmistuneessa San Giacomo in Augusta –kirkossa.

2. Kuoron basso Jouni Linkola keskustelussa Villa Lanten kulturellin väen kanssa.

3. Birgittalaisluostarissa kajahti mm. Finlandia.

4. Canzonetan miehet valtasivat nunnien pulpetit.

5. Birgittalaisluostarin yltäkylläisistä tarjoiluista nauttii mm. basso Timo Paumo (oik.), jota pyydettiin valokuviin siksi, että hän on kuulemma ihan Sibeliuksen näköinen.

6. Kuorolapsi Niemelä laajentaa historiallista perspektiiviään.

7. Kuoronuoripari Määttä nauttii Villa Borghesen puiston talvisesta lämmöstä.

8. Jompi kumpi jutun kirjoittajista havainnollistamassa Rooman mittakaavaa.

Kuvatekstit: Eero Pukkala

Lisätietoja

Pyhä Henrik

Monet pitävät mahdollisena, että Henrik olisi ollut todellinen, mahdollisesti englantilaislähtöinen kirkollinen henkilö. Piispa Henrikin kanonisoinnissa käytetyn pyhän Henrikin legendan mukaan Pyhä Henrik seurasi Ruotsin kuningasta Eerik Pyhää tämän ristiretkelle Varsinais-Suomeen joskus 1100-luvun jälkipuolella, kun Suomen tuolloin sokea ja julma pakanakansa aiheutti usein Ruotsille harmaita hiuksia. Henrikin kerrotaan olleen Upsalan kunnioitettava autuas piispa, joka oli ”elämän pyhyyden vuoksi huomattava ja tapojen kunniallisuudesta maineikas mies”.

Erik-kuningas ja kyseisen Henrik alkoivat pistää järjestykseen Turun seudun väkeä ja saarnamatkat ulottuivat kansanperinteiden mukaan aina Kokemäelle saakka. Henrik halusi ojentaa kirkollisella kurilla erästä murhamiestä, “jottei anteeksisaannin liiallinen helppous olisi tälle yllykkeenä rikkomuksiin”. Tuo murhamies kuitenkin halveksi tätä pelastuksen lääkettä ja tappoi julmasti Henrik-piispan. Pyhän Henrikin legenda ei mainitse murhamiehen nimeä, mutta Piispa Henrikin surmavirren mukaan hän puolestaan olisi kohdannut marttyyrikuoleman Köyliönjärven jäällä Lallin murhaamana. Surmavirren mukaan Lallin vaimo väitti piispan ottaneen väkipakolla ruokaa, olutta ja heinää maksamatta siitä korvausta, ja raivostunut Lalli lähti joko yksin tai Pentin ja Uolevin kanssa joko kirves tai lyömämiekka kädessään piispan reen perään ja surmasi hänet. Vaikka Henrik siis saattaa olla keskiajalle tyypillinen myyttikasaumasta syntynyt sepitteellinen pyhimys, eipä meillä Suomessa ole pilvin pimein muitakaan pyhimyksiksi soveltuvia.

-> Takaisin 

 

Paavi Franciscus

Vuonna 2013 katolisen kirkon paaviksi toimi sitä ennen Buenos Airesin arkkipiispana. Hänen nimensä oli silloin Jorge Mario Bergoglio. Nyt hän on 266. paavi ja paavina sekä ensimmäinen jesuiitta, ensimmäinen eteläamerikkalainen että ensimmäinen ei-eurooppalainen 700-luvulla eläneen Gregorius III:n jälkeen. Toki hänenkin vanhempansa olivat lähtöisin Italiasta mutta pakenivat italialaisen fasismin nousun takia Argentiinaan. Viisilapsisen perheen isä oli rautatietyöläinen, ja Jorgekin työskenteli nuorena muun muassa yökerhon ovivahtina, eli kovin yltäkylläistä perheen elämä tuskin oli. Ehkä siksi Jorge otti paavinimekseen Franciscus kunnioittaakseen Franciscus Assisilaista, keskiajalla elänyttä italialaista munkkia, joka tunnettiin erityisesti köyhien auttajana. Franciscus on paavina puolustanut voimakkaasti heikompiosaisia. Vierailullaan Yhdysvalloissa syyskuussa 2015 Franciscus ilmoitti julkaisevansa pop-rock-albumin, joka sisältää hänen puheitaan.

-> Takaisin

 

Villa Lante

Villa Lantessa, joka on alun perin paavin kansliapäällikkö Baldassare Turinin kesämökki. Kun Rooma oli 1500-luvun alussa nyky-Järvenpään kokoinen meluisa ja pölyinen kaupunki, Turini haikaili raikkaisiin tuuliin ja aurinkoon. Kauas kolmen kilometrin päähän Giannicolo-kukkulalle valmistui vuonna 1531 Rafaellon koulukuntaan kuuluvien tunnettujen renessanssitaiteilijoiden loihtima palatsi. Vuonna 1551 huvila siirtyi Lante-suvun haltuun. Villa-Lante on säilyttänyt nimensä myös viimeisen omistajavaihdoksen yhteydessä, kun rakennus siirtyi suomalaisen suurliikemiehen Amos Andersonin myötävaikutuksella Suomen valtiolle ja vihittiin Suomen Rooman-instituutiksi 1954.

-> Takaisin

 

Pyhä Birgitta

Vuonna 1303 syntynyt Birgitta Birgerintytär on varmuudella historiallinen henkilö, syntyjään upsalalainen. Ajan tavan mukaan tyttö naitettiin jo 13-vuotiaana, ja pariskunta sai kahdeksan lasta. Birgitta jäi leskeksi noin kolmikymppisenä ja alkoi toteuttaa unelmaansa olla Kristuksen morsian. Hänellä oli myös kuningasperheeseen läheiset suhteet ja hän antoi näkyjensä mukaan kuningas Maunu Eerikinpojalle neuvoja, kuinka järjestää menestyksekäs ristiretki Novgorodiin. Ristiretken epäonnistuttua Birgitta oli hyvin pettynyt kuninkaan kykyihin noudattaa ohjeita, ja yhteydet kuningasperheeseen katkesivat. Birgitta lähti Ruotsista matkalle kohti Roomaa. Birgitta opetteli uuden oudon italian kielen, alkoi oitis solmia suhteita kirkon korkeimpiin henkilöihin ja sai tukea perustaakseen naisia sivistävän luostarin.

Nykyään Pyhän Birgitan sääntökunta on levittäytynyt ympäri maailman, jopa Turkuun. Äitiluostari sijaitsee Roomassa asunnossa, jossa pyhä Birgitta vietti loppuelämänsä. Birgitan kuoltua hänen maalliset jäännöksensä haudattiin aluksi roomalaiseen kirkkoon mutta siirrettiin jo seuraavana vuonna Ruotsin Vadstenaan, jonne perustettiin luostari. Roomaan jäi vain hänen kätensä. Kertomusten mukaan pyhäinjäännösten matkaa seuranneessa suuressa väkijoukossa tapahtui monia ihmeitä: mykkä oppi puhumaan, sokeat saivat näkönsä ja rammat oppivat kävelemään. Birgitta julistettiin vuonna 1391 pyhimykseksi ja vuonna 1999 Euroopan suojeluspyhimykseksi.

-> Takaisin

 

Colosseum

Rooman aikaperspektiivissa Rooman suosituimmat turistikohteet ovat varsin nuoria eivätkä kaikilta vaiheiltaan lopultakaan edes järin ylväitä. Colosseumin – tuon runsaan 50 000 hengen amfiteatterin - sata päivää kestäneet avajaiset olivat vuonna 80. Niissä surmattiin 11 000 eläintä. Sittemmin päivittäisessä ohjelmassa tiirailtiin aamun avaukseksi eläintaisteluita, keskipäivällä teloiteltiin karanneita orjia ja rikollisia, ja iltapäivällä ihasteltiin gladiaattoritaisteluita. Tällaiset menot alkoivat kai hiljakseen maistua puulta ja lakkasivat tyystin 400-luvulla. Colosseum alkoi rapistua ja vaurioitui pahasti vuonna 1349, kun eteläosan ulkoseinämä romahti maanjäristyksessä. Suuri osa romahtaneen osan kivistä käytettiin Rooman muiden rakennuksien, palatsien ja kirkkojen rakentamiseen. Areenan marmoria poltettiin kalkiksi. Vasta parisen sataa vuotta sitten paavit etsivät uusia keinoja hyödyntää hyödyttömiä Colosseumin raunioita. Suunniteltiin esimerkiksi raunioiden muuttamista suureksi villatehtaaksi, mutta kukapa niin lämpimässä ilmastossa villasukkia tarvitsisi. Siksi Colosseumista on nyttemmin kehittynyt uljas turistirysä, oikea taskuvarkaiden unelma. Me musiikinharrastajat saimme tietysti olla rauhassa.

-> Takaisin

 

Forum Romanum

Forumin alue puolestaan oli alun perin suota, josta kuivatettiin Rooman poliittisen vallan keskus ja jossa käytiin oikeutta, harjoitettiin kauppaa, uskonnollisia menoja ja jopa prostituutiota. Keskiajalla Forum Romanumin monumentit ja rakennelmat olivat pääasiassa hautautuneina jätteiden ja rojun alle, ja alue oli määritelty karjalaitumeksi. Joskus 1300-luvulla alkoivat Forumin monumentit kiinnostaa, koska niitä voitaisiin käyttää mallina Rooman uusien rakennusten rakentamisessa. Railakkaina työmiehinä tunnetut italialaiset aloittivatkin kaivaukset heti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa Forum Romanum saatiin kaivettua täysin esille maasta.

-> Takaisin

Canzonetta Nova Minervan kirkossa.
Canzonetta Nova Minervan kirkossa (klikkaa suuremmaksi).