Tutustuin Järvenpään kirkkoon ensimmäisen kerran vuonna 2004. Siellä oli ensimmäisen ja ainoan lapsenlapsemme ristiäiset. Tilaisuus oli mieliinpainuva. Kasteen suoritti pian eläköityvä kirkkoherra ja juhlavieraiden joukossa oli mm. kuorossa laulava lapsen ukki. Molemmat karismaattisia kunnioitusta herättäviä henkilöitä.

Ensivaikutelma kirkosta oli: OH HOH - onpa karu paikka, mutta tilaisuuden edetessä kauniina, opin katsomaan kirkkoakin kauniina. Totesinkin jälkeenpäin kirkon olevan niin ruma, että se on todella kaunis.

Käynnit kirkossa jatkuivat lapsenlapsen päiväkotijuhlissa ja ensimmäisten koululuokkien isovanhempien kutsuttuina vieraina.

 Nyt kirkko on ollut kohta kaksi vuotta kotikirkko ja edelleen kauneus on pysynyt silmissä ja mielessä. Ei ole "pirun kuvia" katseltavana, kuten esim. omassa rippikirkossani Lohjalla.

Käynnit ovat jatkuneet. Pääsiäisen aikaan viime vuonna oli upea esitys, joka kertoi melkein omasta elämästäni. Viimeisin vierailu oli heinäkuussa lapsenlapsen rippitilaisuus.

Kauneus on katsojan silmässä ja minun silmässäni kirkko on kaunis.

 

--> Lue muut kertomukset.