Tuhti paketti tasaista Sanaa ja vihaa
USA:n Seattlesta kotoisin oleva, metalcorea nu-metal mausteilla soittava Demon Hunter
julkaisi 9. maaliskuuta viidennen pitkäsoittonsa The World is a Thorn. Pitkän uran tehnyt yhtye tunnetaan suorapuheisuudesta, eivätkä karpaasit pelkää puhua uskostaan tai mielipiteistään biiseissään.
Rapakon takaa tullaan ryminällä. Jo yksinään levyn nimi enteilee mistä levyssä tulee olemaan kyse: maailma on piikki, sitä vastaan käydään taistelemaan aseena tietysti Sana ja hevi. Demon Hunterin levyjen teemat pyörivät toistuvasti tekopyhyyden, Saatanan vallan voittamisen sekä kristittyjen vainoamisen ja pilkkaamisen ympärillä. The World is a Thorn ei ole tässä suhteessa poikkeus.
Musiikillisesti levy on varsin amerikkalaisen kuuloinen kaikkine pienine yksityiskohtineen ja elementteineen kuten monet ”koneistetut” taustat ja – introt sekä klassiset metalcore stemmalaulannat. Levyn tuotanto on pidetty kuitenkin suhteellisen tasaisena, mikä kuuluu levyn soundimaailmassa. Rummut ovat jääneet hiukan löysiksi ja kitarasoundeista on poistettu terävyys, eikä vokalisti Ryan Clarkin mahtipontinen ärjyntä saa bambunoksaa vahvempaa tukea taakseen. Demon Hunterin levyillä ominaista ovat vierailijat, ja tämän levyn vierailijoista kahta metalcoren/gothenburg-metallin ystävät osaavat arvostaa: Kappaleella Collapse vierailee Soilworkista tuttu Björn ”Speed” Strid, ja kappaleella Breathe taas entinen Scar Symmetryn laulaja Christian Älvestam.
The World is a Thornin tekstit ovat yhteiskuntakriittisiä manifestejä kristillisestä näkökulmasta. Pääasiassa teksteissä puhutaan taistelusta ja periksi antamattomuudesta kylmän maailman hakatessa kristittyjä päähän titaanisella dollarin setelillä. Luovuttaminen ei tietenkään ole vaihtoehto, ja käärmeen pää murskataan kaikin mahdollisin keinoin jumalattoman maailman keskellä. Mukaan mahtuu myös klassista kristillistä itsetutkiskelua ja agoniaa sisältäviä biisejä, kuten aikaisemmin mainittu Collapse, sekä levyn tukevat balladit Driving Nails ja Blood in the Tears, jotka nousevat allekirjoittaneen suosikeiksi.
Levyn suurin ongelma on ehkä sen hiottu pinta. Hiomista on harrastettu siihen malliin, että levystä on ilmeisesti yritetty tehdä uudelleen keksittyä pyörää. Tasapaksut rumpusoundit ja särmättömät kitarasoundit eivät pääse oikeuksiinsa muuten kuin balladeissa, ja niissäkin suurimman osan varastaa Clarkin kaunis, miehekäs jenkkiääni, jota toivoisi levyllä kuulevan enemmän. The World is a Thorn kuulostaa enemmän vihanpurkulevyltä, sillä vokaalien pääpaino tuntuu oleva core-ärjymisessä, ja Ryan Clarkin clean-soundi on unohdettu. Tämä on valitettavaa, koska muutos edelliseen levyyn Storm the Gates of Hell on hieman liian raju. Kyseisellä levyllä rummut ja kitarat olivat huomattavasti terävämmät, ja biisit olivat musiikillisesti monimuotoisempia ja melodisempia, molemmat elementtejä joihin allekirjoittanut ihastui välittömästi kuullessaan ensimmäistä kertaa Demon Hunterista.
Demon Hunter on perus-metallisteille tutustumisen arvoinen bändi, mutta mikäli joku aikoo tutustua bändiin vasta tämän levyn myötä, suosittelen hommaamaan kylkeen myös Storm the Gates of Hellin, jotta saa käsityksen mitä Demon Hunter on parhaimmillaan. Tämä ei ole huono levy, mutta se ei myöskään ole Demon Hunterin paras.
--> MySpace: Demon Hunter
Arvosana: 3½/5
Teksti: Mikael Björkas
