SANA SINULLE!

Olet saapunut Järvenpään seurakunnan nuorten hartauspalstalle. Hartauskirjoituksia palstalle kirjoittelee Lapsi- ja nuorisotyön avustajakoulutuksen neljäs vuosikurssi (Lnak 4/2011-2012).

Hartaustekstin jälkeen on linkki nuorten keskustelupalstalle, jonne voi hartauskirjoituksen synnyttämiä ajatuksia, oivalluksia, pohdintoja ja kysymyksiä kirjoitella. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen. 
 


4. sunnuntai loppiaisesta - Jeesus auttaa hädässä

"Jeesus auttaa hädässä." Kuulemme usein tämän tyyppisen lauseen ja että meidän pitäisi heittäytyä Jeesuksen syliin ja antaa luottaen kaikkemme hänen varaan. Meidän tulisi uskoa Jeesuksen auttavan meitä sisäisissä ja ulkoisissa vastoinkäymisissä.

Ulkoisia vastoinkäymisiä voivat olla koulun tuomat paineet, sosiaaliset paineet tai huoli omasta terveydestä. Ulkoiset haasteet voivat olla fyysisiä tai henkisiä mutta ne tulevat yleensä sosiaalisista paineista, joita yhteiskunta luo itselleen. Meille on juurtunut päähän, että vahvin tai kaunein aina selviää. Mutta tarvitseeko sen olla niin?

Sisäisiä vastoinkäymisiä me taas luomme itsellemme. Asioita joiden kanssa painimme sisäisesti ne myös tulevat usein ulkopuolelta. On vaikeaa jaksaa, jos menettää läheisen, jos rakas lähtee tai omaan itseensä tyytymättömyys vain kasvaa. Henkinen vahvuus on vaikea käsite. Mielestäni henkisesti vahva ihminen elää ja hän antaa muidenkin elää. Ei ahdista toisia nurkkaan oman hyvyyden tavoittelussa vaan on oman itsensä ja muiden kanssa sujut.

Jeesuksen luvataan auttavan näissä kaikissa ja monenlaisissa muissa ongelmissa. Kerrotaan että luonnonvoimatkin ovat Jeesuksella vain hidaste, ei este. Tuntuu kuitenkin vaikealta ajatukselta silloin, kun kaikki tuntuu jäätyvän pakkaseen tai hukkuvan loputtomasti satavan lumen alle.

Mutta kuinka eksyksissä olisimmekaan jos emme uskaltaisi luottaa Jeesukseen, häneen, joka itse voitti kuoleman, joka antaa valoa pimeässä ja antaa meille voimaa, jolla jaksaa eteenpäin.

Vaikeina aikoina, silloin kun on rankkaa, voin hyvillä mielin hetkeksi rauhoittua ja sytyttää kynttilän ajatuksella, että kyllä kaikki lopuksi järjestyy parhain päin eikä minulla ole hätää: Jeesus on kyllä kanssani ja hän auttaa minua silloin kun apua eniten tarvitsen.

Senni Hautala
 


3. sunnuntai loppiaisesta

”Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet.
Vastustajilleen hän sanoo: ’Missä on nyt jumalanne, missä se kallio, johon turvasitte?’
Nouskoot nyt teitä auttamaan ne jumalat, joille syötitte teurasuhrienne rasvan ja juotitte juomauhrienne viinin! Seiskööt ne teidän suojananne.
Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja parannan, minun vallassani on kaikki.”
(5.Moos. 32:36-39)

Raamatun kohdassa Herra puolustaa meitä, hänen omia opetuslapsiaan. Jokainen meistä on tärkeä hänelle ja jokaista meitä hän puolustaa kuin omaansa. Meidän tehtävämme täällä maallisessa maassa on vain luottaa häneen.

Kuten Herra sanoo, hän on meille elämän antanut ja hän lähettää kuoleman. Meidän pitää elää omaa elämäämme ja lopulta kuulla Herran kutsu paratiisiin. Vaikka välillä elämässä Hän saattaa lyödä, Hän myös parantaa meidät. Hän on meidän kallio, johon turvaamme. Hän on ainoa Jumalamme.  
 


2. sunnuntai loppiaisesta - Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa

”Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:

– Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut.
   Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
   julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista,
   päästämään sorretut vapauteen
   ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” (Luuk.4:16-21)
Tässä evankeliumitekstissä Jeesus kertoo tulleensa maailmaan Jumalan lähettämänä. Kertominen on kuitenkin vain yksi tapa, jolla hän ilmaisi jumalallista alkuperäänsä. Hän antoi ihmisille syntejä anteeksi ja teki lukuisia ihmetekoja, kuten antoi sokealle näön takaisin ja muutti veden viiniksi. Niillä hän ilmaisi jumalallista voimaansa, ja ihmiset myös uskoivat häntä ja sitä, että hän on Jumalan poika.
Psalmin 105 1. jakeen sanoin: ” Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään,
kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!”
 
Taru Weckström
 


1. sunnuntai loppiaisesta - Kasteen lahja

”Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28:18-20)
 

Kuten lähetyskäskyssä Jeesus kehottaa opetuslapsiaan kastamaan kaikki kansat, vieläkin kaikki kristityt kastetaan Jeesuksen opetuslapsiksi. Kasteessa meille luvataan Pyhän Hengen lahja. Kasteessa meidät liitetään Jeesuksen ruumiiseen, Jumalan lapsiksi.
 
Olkaamme siis kiitollisia tästä meille suodusta lahjasta ja jakakaamme tämä lahja myös muille.
Tehkäämme kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi.
 
Lainatakseni Pekka Simojoen ”Pyhiinvaeltajan laulu” -kappaletta:
”Nosta jo arka pää, lohduta itkevää, sillä Jumalan kansa, hiljaiset maan, teille on lupaus tää.”
 
Sasu Kirvesmäki


4. adventtisunnuntai

Kaikille tutun laulun sanoin:

"Herramme Kristus teille nyt,
on tänään tänne syntynyt.
Ja tää on teille merkiksi,
seimessä lapsi makaapi."

Joulun odotus on aina suuri, samoin sen merkitys kaikille. Jopa pienet lapset ja vanhukset odottavat joulua, jolloin perinteisesti kokoonnutaan yhteen syömään jouluruokaa, jakamaan lahjoja ja viettämään aikaa yhdessä.
 
Kristityillä odotuksen syy on kuitenkin erityinen: Jeesus vapahtajamme syntyi Neitsyt Mariasta. Psalmissa 130 jakeessa 5 sanotaan näin: "Minä odotan sinua Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi."

Jouluun liittyy perinteisesti myös joulukirkko, jonne mennään kuuntelemaan Jumalan sanaa ja laulamaan virsiä. Joululahjojen antaminen on toinen joulun perinne, joka saa alkunsa kolmesta itämään tietäjästä, jotka veivät vastasyntyneelle Jeesukselle lahjaksi jalokiviä ja muita kalleuksia. Meille kristityille suurin lahja on kuitenkin Jeesuksen syntymä ja hänen tekonsa.

" Roomalaiskirjettä (Room. 15:13) lainaten: Rakas Jumala, täytä meidät ilolla ja rauhalla, sekä Pyhän Hengen voimalla."
 
 


3. adventtisunnuntai

Odotamme jo tähden syttymistä. Odotamme jo paimenemme kutsua. Hiljennymme nöyrinä rukoukseen. Pelkomme kaikkoaa ja odotuksen ilo täyttää sydämemme. 
 
Jeesuksen, Jumalan Karitsan, syntymä on jo lähellä ja me Jumalan lapset kokoonnumme odottamaan paimenemme saapumista.
 
Kun kuulemme paimenemme kutsuvan meitä nimeltä, voimme luottaa johdatuksen voimaan, voimme uskoa rohkeasti ja lähteä seuraamaan paimentamme levollisella mielellä. Aamen.
 
Camilla Ekman
  


2. adventtisunnuntai

Sunnuntain evankeliumissa (Luuk. 17:21) sanotaan: "Eikä voida sanoa se on täällä tai se on tuolla. Katsokaa Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."

Olemme jo toisen askeleen päässä joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa. Joulukiireiden keskellä olisi hyvä muistaa rentoutua ja levähtää eikä stressata liikaa. Sillä tärkeintä joulussa on yhdessä olo ja joulun tapahtumien muisteleminen. Joulun aika on ilon ja juhlan aikaa, jolloin useimmilla on tapana kokoontua yhteen. Yksinäisille ihmisille joulunaika voi tuntua masentavalta ja surulliselta mutta on muistettava, että Jumala on aina ystävämme. Kuten evankeliumissa sanotaan meistä jokainen kuuluu Jumalan valtakuntaan.
 
Toisessa lukukappaleessa sanotaan: "Onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä?" Yksinäisyyden ja muiden huolenaiheiden keskellä voimme aina turvautua Jumalaan. Koko alkaneen kirkkovuoden ajan.
 
"Rakas Taivaan Isä, auta meitä joulukiireiden ja joulun odotuksen keskellä muistaa rauhoittua ja keskittyä olennaiseen. Pidä huolta yksinäisistä ja auta heitä löytämään sinusta oma turvakallionsa."
 
 


1. adventtisunnuntai

” Nyt sytytämme kynttilän, se liekkiin leimahtaa.
  Me odotamme Jeesusta, seimessä nukkuvaa.” [Virsi 13]
 
Tänä syksynä adventti saapuu tarpeeseen. Syksy on ollut pitkä, pimeä ja myrskyinen. On tullut aika aloittaa uusi kirkkovuosi ja katsoa iloisena kohti tulevaan. Kalenteria ei tarvitse täyttää kiireisillä menoilla, mikä on hyvä, sillä itse kullakin on syytä rauhoittua adventin aikaan: hengelliseen syventymiseen ja lähimmäisenrakkauteen. Jos tulevaisuus vaikuttaa epävarmalta, yhdestä asiasta voimme olla kuitenkin varmoja:  kirkkovuosi etenee suunnitelmien mukaan. Kuljemme adventista jouluun, joulusta pääsiäiseen, niin edelleen helluntaihin sekä mikkelinpäivään ja vielä tuomiosunnuntaihin. Aina samassa järjestyksessä.
 
Adventti on odotusta. Kirkoissa lauletaan Hoosiannaa. Odotamme, että Jeesus saapuu keskuutemme pimeyden ja myrskyisyydenkin keskellä. Joulun odotus alkaa ja maailma täyttyy odotuksesta juhlineen ja valoineen. Toisille joulu on pelkkää materiaa, toiselle onnea ja iloa ja ihanaa yhdessäoloa.  Joulunaika käynnistyy kaikkialla. On aika aloittaa alusta.
 
”Kiitos adventista ja joulunajasta.
  Ole lähellämme Jeesus,
  ja auta meitä ottamaan vastaan joulu,
  sinun juhlasi.”
 
Näin syttyy ensimmäinen kynttilä.
 
Petra Korpelainen