sekä ystävien ja kummien.

 

Muusikko Jukka Salminen laulaa ja laulattaa klo 16 ja klo 17.

 

Ota mukaasi kynttilä, jonka voit koristella kynttiläpajassa. Kynttilöitä voi myös ostaa paikan päältä. Valmiit kynttilät siunataan päätöshartaudessa Elävän veden kappelissa.

 

Tervetuloa tutustumaan lasten, nuorten ja perheiden uusiin toimitiloihin Kirkonkulmaan!
 

Viransijaisen tehtäviin kuuluu yleisen diakoniatyön lisäksi diakoninen aikuistyö. Tehtäviin kuuluu vastuu mielenterveyskuntoutujien kanssa tehtävästä työstä sekä diakonisista tarpeista nouseva yhteistyö asiakkaiden kanssa, viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Työsuhde on määräaikainen 1.5–30.11.2012.

 

Hakijoilta edellytetään piispainkokouksen diakonian virkaan kelpoistavaa tutkintoa. Tehtävän vaativuusryhmä on 502.

 

Hakuaika: 30.1–15.2.2012.

Hakemukset sähköpostilla 15.2.2012 klo 12 mennessä. Haastattelut ma 27.2 klo 17 alkaen.

 

Lisätietoja antaa johtava diakoniaviranhaltija Marja Kosonen, 0400 466361, marja.t.kosonen@evl.fi

--> Kirkkoneuvoston pöytäkirja 02/2012 (24.1.2012)

 

Seuraavan linkin kautta löytyy myös aikaisempien kokousten pöytäkirjoja:

 

--> Kirkkoneuvoston viimeisimpien kokousten pöytäkirjoja

Miikan ensikosketus rullalautailuun oli 15-vuotiaana.

- Lähimmälle asfalttipläntille oli matkaa noin kilometri, mikä ei taittunut skeittaamalla vaan polkupyörällä. Kokeilin muutaman kerran kaverini skeittilautaa, mutta en kovin hyvällä menestyksellä: pitkään olin sitä mieltä, että rullalautailu on minulle liian tapaturma-altis laji, muistelee Miika ensikosketuksiaan rullalautaan ja asfalttiin.

Muutettuaan pääkaupunkiseudulle opiskelemaan Miika kuitenkin huomasi, että rullalauta oli itse asiassa todella kätevä kulkupeli, jolla pääsi sujuvasti paikasta toiseen.

Yksi merkittävimpiä juttuja skeittauksen aloittamiselle Miikalle oli 2000-luvun alkupuolella dvd:ltä katsomansa elokuva Livin’ it (2004). Dvd:llä esiintyvä skeittaaja kertoi halustaan olla viemässä Jumalan rakkautta skeittipiireihin.

-Osallistuin niihin aikoihin Gospelboardersien tapahtumiin, joissa olin tietysti myös hieman rullaillut ja joitakin miniramppeja kokeillut. Livin’ it -leffan innostamana lainasin meidän lautaseuran dekkiä, kävelin Jämsässä yhdelle skeittirampille. Huomasin, että oli ihan älyttömän helppo saada kontaktia paikallisiin nuoriin sitä kautta - vaikka ei oikein mitään osannutkaan. Se tuntui tosi hienolta, Miika muistelee.

Lumilautailua Miika on harrastanut pienestä pitäen – nyt jo 18 vuotta. Skeittausharrastuksen aloittaminen oli luonnollinen jatko lautailulajina sekin.

-Tuntui, että Jumala oli jotenkin sisälläni vaikuttamassa: rullalautailu alkoi kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän.

Opiskeluihin liittyen Miikalle avautui mahdollisuus lähteä ulkomaille työharjoitteluun kolmeksi kuukaudeksi. Livin it –dvd:n bonusmateriaalissa kerrottiin Skate Churchista, joka on 1980-luvun lopulta toiminut Portlandissa, Oregonissa.

- Soitin sinne ja jätin viestin vastaajaan: Terve, oon Miika Suomesta. Saanko tulla teille työharjoitteluun, Miika kertoo.

- Sain pian myönteisen vastauksen. Kun tämä Portlandin harjoittelupaikka varmistui, olikin jo korkea aika ostaa oma rullalauta. Oman laudan hankkimisen myötä rullaamaan pääsi luonnollisesti aikaisempaa enemmän.

-Kun päälle kaksikymppisenä aloittaa tällaisen lajin – tällainen laiha ja korkealta putoava mies - niin aika paljon siinä joutuu parantelemaan vammojaan ja jättää lautaa välillä vähän syrjemmälle. Vähitellen opin pysymään laudalla pystyssä.  Parin viime vuoden aikana Kaliforniassa opiskellessani pääsin skeittaamaan ihan ympäri vuoden, mitä nyt muilta kiireiltäni ehdin. Erityisesti pooleja tuli opiskeltua silloin. Poolit innostavat edelleenkin kovasti, Miika toteaa.

Skeittaamisen perusidea on tehdä rullalaudalla erilaisia temppuja: erilaisia vaihtoehtoja on äärettömän teknisistä tasamaan tempuista aina huimapäisiin stunt-tyylisiin. Skeittaaminen on hauska, tasapainoa kehittävä sekä samalla fyysisesti ja henkisesti vaativa laji, joka sivullisista voi näyttää kaoottiselta ja vaaralliselta. Ennakkoluuloista huolimatta skeittaamisessa ei onnettomuuksia satu yhtään sen enempää kuin muissakaan lajeissa.

- Skeittauksessa on jotakin sellaista vapauden tunnetta ja dynamiikkaa, josta tykkään paljon, ja jota on vaikea selittää, Miika toteaa.

-Jos olet menossa jonnekin, voit hypätä laudan päälle ja viilettää vaikka Kirkonmäkeä alas. Tunnet, kuinka tuuli puhaltaa kasvoillasi ja hiuksillasi. Voit hyppiä kaivonkansien yli, surffailla mäkeä alas, sitten vaan pompauttaa laudan takaisin käteen ja kävellä vaikkapa johonkin kauppaan. Skeittaus on luova laji, missä oppimista riittää. Skeittauksessa on rajattomat mahdollisuudet kehittyä, keksiä ja oppia uutta, kuvailee Miika viehätystään skeittaukseen.

- Skeittaamisessa mielestäni on jotakin samaa kuin maalaamisessa - vaikka en maalari olekaan. Jos ajelet rullalaudalla jotakin poolia, ikään kuin maalaat erilaisia linjoja ajellessasi siinä ympäriinsä temppuja tehden.


Marginaaliryhmän kapinoinnista suosituksi harrastukseksi

Skeittaus eli rullalautailu on lähtöisin Yhdysvaltojen Kaliforniasta, missä laji keksittin jo 1970-luvulla lähinnä lainelautailun eli surffauksen tuulettomien päivien korvikkeeksi. Vaikka Suomessa skeittausta on harrastettu lähes yhtä pitkään kuin Yhdysvalloissa, laji teki läpimurtonsa meillä vasta 1980-luvun loppupuolella.

Aluksi lajia pidettiin lähinnä pienen marginaaliryhmän häiriköintinä eivätkä harrastajat mm. nuoren ikänsä johdosta saaneet ääntään kuuluviin yhteiskunnassa. Lisäksi Suomen sääolosuhteet rajoittivat lajin harrastamisen ulkona kuuteen kesäkuukauteen ja asianmukaisten sisäharjoittelutilojen puute saikin monet innokkaat harrastajat luopumaan lajistaan.

Vasta kun innokkaimmat lajin harrastajat alkoivat lähestyä 30 vuoden ikää, alettiin perustaa lajiseuroja ja vaatia kotikaupungeiltaan sisäharjoittelutiloja toisaalla paremmalla ja toisaalla huonommalla menestyksellä. Skeittaaminen on kuitenkin noussut yhdeksi nuorison suosituimmista harrastuksista. Samalla lajin yleinen arvostus on kasvanut. Suomessa arvioidaan olevan lähes 60.000 lajin harrastajaa.

 

 

Miika Kemppainen tuli Järvenpään seurakunnan nuorisotyönohjaajaksi viime syksynä melko suoraan skeittailun syntysijoilta, Kaliforniasta, missä hän oli pari lukuvuotta opiskelemassa.  Kun yhteisestä harrastuksestaan jo aiemmin toisillensa tutut Miika ja Tuusulan seurakunnan nuorisotyönohjaaja, Eija Joensuu tapasivat  skeittirampeilla, syntyi ajatus järjestää nuorille mahdollisuus päästä skeittaamaan jonnekin muuallekin kuin siihen kotiparkkiin tai kotikerrostalon pihalle. Syntyi kahden seurakunnan yhteinen Rontti S8 –toiminta, jonka puitteissa järjestettiin pian nuorten skeittaajien retkiä Kontulaan, Suomen suurimpaan skeittihalliin.

Miika ja Eija haluavat olla osaltaan palvelemassa paikallisia nuoria skeittareita, tarjoamassa mahdollisuuksia skeitata eri paikoissa ja kehittyä lajissa parempien harrastuspaikkojen kautta. Ja tietysti elämään kristityn elämää nuorten ja nuorten elämänkysymysten rinnalla.

- Matkalla skeittaamaan ja skeittiparkilla syntyy usein syvällisiäkin keskusteluja. Matkalla skeittaamaan autossa saattaa soida skeittiuskottava gospel ja ehkäpä jossakin vaiheessa teemme jopa matkan Hyvinkäällä The Ramp –hallilla pidettävään skeittikirkkoon, kertoo Miika.

Nuoruuteen ja samalla nuorten skeittikulttuuriinkin saattaa liittyä pientä kapinaa, auktoriteettien kyseenalaistamista ja asioiden tekemistä toisin kuin on totuttu. Sivullisten asenteet skeittaajia kohtaan ovat pehmentyneet paljon. Nykyään ihmiset eivät enää katso skeittaajia niin pahasti kuin aikaisemmin.

-Nuorempana ja tyhmempänä tuli tietysti laskettua joitakin mäkiä sillä lailla, että on ihan selkeästi ollut vaarana myös muille ihmisille. Ihmiset säikähtivät, jos suhahti heitä liian läheltä ohi ja reagoivat sellaiseen tyhmyyteen ihan oikeutetusti. Jonkun mielestä skeittaaminen näyttää holtittomalta. Ja välillä se sitä onkin, etenkin jos ylittää omat rajansa, Miika toteaa.

 
Skeittialue Järvenpään sydämeen?

Betoniset skeittirampit ja -poolit tekevät vahvasti tuloaan Suomeenkin. - Meiltä löytyy osaavia kavereita, jotka pystyvät rakentamaan Suomen oloissa toimivia ja kestäviä betoniparkkeja, missä huoltokulut puurakentamiseen verrattuna ovat hyvin minimaaliset, toteaa Miika.

Tuusulassa on haluttu sijoittaa mm. Jokelan koulukeskuksen parkkiin, missä betoninen pooliosio on jo valmis. 

- Toivon, että meillä Järvenpäässäkin mahdollisimman pian jäähallialueen parkin purkamisen jälkeen otettaisiin ympäristökunnista mallia ja tehtäisiin kunnon skeittiharrastusalueet kaupungin sydämeen paikkakunnan skeittareiden toiveita ja tarpeita kuunnellen.

- Rantapuistohan vois olla juhlallinen mesta skeittiparkille, visioi Miika. - Esimerkiksi Helsingin Kaivopuistossa on hyvä skeittiparkki, mihin viime kesänä rakennettiin betonista uusia skeittikamoja.


Skeittaus ja seurakunta

-Skeittaajien maailmaan sopii vähän huonosti sellainen että skeittarit yritettäisiin saada sunnuntaiaamun messuun yli tunniksi ja laulamaan virsiä. Lähetyskäskyssään Jeesus kehotti julistamaan evankeliumia, ilosanomaa kaikkeen maailmaan ja  kaikille luoduille. Uskon, että tämä koskee myös erilaisia alakulttuureja ja harrastusmaailmoja, Miika pohtii.

- Jos katsotaan Jeesuksen esimerkkiä: Jeesus meni ihmisten luokse ja keskelle silläkin uhalla, että sai kyseenalaisen maineen hengatessaan niin paljon sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei ollut elämä ihan kunnossa ja jotka tekivät paljon sellaisia asioista, mitä me kristityt kutsumme synniksi. Uskon että meidän seurakuntana ja kristittyinä tulee julistaa sanomaa Jumalan rakkaudesta ja julistaa sitä myös skeittarille heidän omalla kielellään. Voimme olla mukana tuomassa hyviä juttuja, Jumalan rakkautta, välittämistä ja ratkaisuja kysymyksiin.

- Skeittareilla on kuitenkin oikeus kuulla Jumalan rakkaudesta, toivosta ja kaikesta siitä hyvästä mitä Hän haluaa meille antaa, puolustaa Miika. –Ja toivottavasti he saavat kuulla sen ’omalla kielellään’.

- Kristittynä skeittarina haluan olla palvelemassa lajin harrastajia ja nostamassa esiin skeittikulttuurin hyviä puolia. Näistä lähtökohdista voin myös olla tuomassa hyviä juttuja, Jumalan rakkautta, sen jakamista ja välittämistä, sekä toivoa elämän rosoisille poluille.   

Miika haluaa kiittää Järvenpää seurakuntaa, Järvenpään kaupunkia ja erityisesti Tuusulaa nuorten skeittiharrastuksen tukemisesta.

- Järvenpään kaupungille haluan sanoa kiitokset mukaan lähdöstä Jampan skeittiparkkiprojektiin, missä paikalliset nuoret ovat itse rakentaneet todella laadukkaan minirampin. Rohkaisen jatkossakin tukemaan näitä nuorten itse tekemiä skeittiparkkeja ympäri Järvenpäätä. On myös hienoa, että Skate Puttos tekee Järvenpäässä hienoa työtä harrastuspaikkojen ja –tietoisuuden lisäämisessä. Myös Tuusulalle iso kiitos valtakunnallisellakin tasolla huippupoolin  rakentamisesta Jokelan koulukeskukseen. Tuusulasta kannattaa ottaa mallia muuallakin, Miika suosittelee.

Järvenpään ja Tuusulan Rontti SK8 –toiminnasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Miikaan sähköpostitse (miika.kemppainen@evl.fi) ja kännykällä (050 442 1922). Rontti SK8:n Facebook-ryhmässä (https://www.facebook.com/ronttisk8) ilmoitellaan skeittireissuista ja seurakunnan toiminnoista tarkemmin.