Lyhyitä kirkkomuistoja

useammalta kirjoittajalta

"Tärkeimpänä muistona nousee mieleen omat rippijuhlat kirkossa. Olen myös ollut kirkolla vahtimestarin työharjoittelijana ja nähnyt sen puolen miten tilaisuus järjestetään. Olen myös kastettu samassa kirkossa. Sitä en itse muista. Joulukirkot ja joulukirkot jääneet myös mieleen hyvin."

”Olin läsnä kirkon vihkiäisissä ja siitä jäi voimakas  muistikuva. Betoni tuoksui uutuuttaan ja katselin  seiniä, että kas kun valun jäljet näkyvät noin selkeästi  eli kaikki valumuottien lautojen jäljet olivat näkyvissä.  Ajattelin, että ilmeisesti viimeistelytyöt ovat vielä kesken...  Myöhemmin vasta tajusin, että eihän niitä seiniä ole tarkoituskaan siloitella, vaan ovat valmiit sellaisenaan! Vuosien mittaan olen tottunut kirkon karuuteen ja oikeastaan  se on kaunis sellaisena kuin on. En voisi kuvitellakaan,  että kotikirkkoani mentäisiin muutamaan; hyvä tällaisena.”

”Kun muutin yli kaksikymmentä vuotta sitten tänne maalta , kauhistuin minkälainen betoninen kirkko täällä oli . Olin tottunut puukirkkoon tai kivikirkkoon ja vanhaan sellaiseen . Ihmettelin sitä jonkin aikaa , mutta kyllä siihen on tottunut jo.

Muistot ovat lasten myötä ristiäiset vanhan kirkon salissa , puutalokerhot ja vanhan kirkon salin kerhot . Lasten rippikoulut ja muut kauneimmat joululaulut , ym . Muistot ovat hyviä!”

”Tapahtumasta on kulunut ainakin 1,5 vuotta kun olin Cristian Sjömanin kirkon rukous ja iltakokouksessa. Muistan vieläkin kuinka Ulla Kristian Sjömanin puhui ja rukoili ihmisten puolesta kokouksessaan. Minulle jäi iloinen ja lämmin mielikuva tilaisuudesta ja kuinka hyvä oli istua kirkonpenkillä ja olla vaan Ja kuunnella Raamatun sanaa ja rukousta. Taisi siinä silmän ulkonurkkakin kostua ja nenäliinaakin etsittiin käsilaukusta.

Elämässä taisi olla niitä" elämän kysymyksiä "johon halusi vastauksia. Istuin tilaisuudessa ystäväni kanssa kirkonpenkkiin istutettuina. Kotiin lähdettiin hyvissä mielin että Taivaan Isä pitää huolta lampaistaan. Niin kuin laulussa sanotaan ja Paimen kantaa olallaan pienintä karitsaa ja Jeesus seurakunnassaan myös hoitaa horjuvaa :)"

”Isäni on asentanut  Järvenpään kirkkoon sähköt. Itse olin kesän -66 hänen apunaan kesäpoikana 16-vuotiaana sähköjohtoja "vetelemässä". Parhaimpia hetkiä minulle oli kun sain käydä vanhan ajan työmaaruokalassa kahvilla ja ruokailemassa.

Minut on myös vihitty v. -71 samassa kirkossa.”

”Olimme asuneet jonkin aikaa Järvenpäässä, menimme laulamaan yhteislaulutilaisuuteen joululauluja. Tyttäremme  oli ehkä silloin ehkä kolme vuotias, odotimme tilaisuuden alkamista, hän katseli ympärilleen ja kysyi sitten hieman kärsimättömänä, "äiti koska me  oikein uidaan"? Lapsi oletti olevansa uimahallissa, sellainen muisto on jäänyt mieleen n. 25 vuotta sitten Järvenpään kirkosta.”

--> Lue muut kertomukset.