Kumpi voittaa, paha vai hyvä?

Kysymys hyvästä ja pahasta on kuulunut ihmisen elämään vuosituhansien ajan. Ja juuri nyt hyvän ja pahan taistelu koskettaa syvästi, kipeästi ja raastavasti. Ihmisen elämä on aina jollain tavoin epävarmaa, mutta nyt olemme kuin tuhansien sirpaleiden keskellä tai rikkoutuneen palapelin tuhansien palojen äärellä avuttomina, kyselevinä ja hämmentyneinä. Mitä on tulossa, mitä on edessä, mitä oikein tapahtuu? Saako näistä sirpaleista enää mitään koottua? Tuleeko näistä paloista enää mitään kuvaa? 

Liitymme vuorostamme siihen ketjuun, jossa ihmiset ovat eläneet ja elävät sodan, sortamisen ja väkivallan keskellä. Viikko sitten vietettiin talvisodan päättymisen vuosipäivää, mistä oli kulunut 82 vuotta. Mikä auttoi suomalaisia silloin? Mikä on auttanut ihmisiä eri puolilla maailmaa kriiseissä, tuhoissa, sodissa ja vääryyksissä?  

Kaiken keskellä alkaa mielessä soida Dietrich Bonhoefferin virsi, joka kumpuaa keskitysleirin kokemuksista:

Jos ahdistuksen tie on edessämme,  
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.  
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa. 

Hyvyyden voiman uskollinen suoja  
piirittää meitä kuinka käyneekin.  
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.  
Häneltä saamme huomispäivänkin. 

Jumala, Luojamme on voittanut ja voittaa pahan vallan Kristuksessa Jeesuksessa. Hän on toivo epävarmuuden, pelon, ahdistuksen ja avuttomuuden keskellä. Hän on sirpaleiden ja rikottujen palojen keskellä ihmisen kanssa. Hän on hyvän puolella pahaa vastaan. Hänen kanssaan kulkien ihminen kutsutaan kokoamaan, ei hajottamaan. Hänen kanssaan ihminen kutsutaan lausumaan rohkaisevia, kannustavia sanoja. Hänen kanssaan ihminen kutsutaan tekemään hyvää ja luomaan rauhaa.

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, 
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. 
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. 
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo. 

Tarja Seppänen 
rovasti 
Järvenpään seurakunta