”Kuin toiseen mummolaan olisi mennyt”

Järvenpään seurakunta palkkasi tänä kesänä Minna-Mari Palviaisen ja Sirke Torvastin ulkoiluttamaan ikääntyneitä. Ulkoiluttajia on ollut aikaisemminkin, mutta erityisen tärkeäksi kesäulkoiluttajan tehtävä osoittautui, koska monen ikääntyneen elämänpiiri on koronaepidemian takia supistanut merkittävästi. 

- Ulkoilutettavat olivat kaikki kotihoidon asiakkaita ja heidän kuntonsa vaihteli. Jotkut reippailivat kevyesti yli kolmen kilometrin lenkkejä, osa tukeutui kävelyllä keppiin tai rollaattoriin, jotkut istuivat pyörätuolissa ulkoilun ajan. Matkaan lähdettiin ikääntyneiden ehdoilla. Kotiseutua katsastettiin tai poikettiin omassa lähikaupassa, Sirke Torvasti kertoo. 

Torvasti opiskelee Metropoliassa toimintaterapeutiksi. Aikaisemmalta koulutukseltaan hän on lähihoitaja. 

- Pakko ei ollut lähteä minnekään. Jos vanhuksen liikkeelle lähtö ei innostanut tai onnistunut, niin jutusteltu sujui hyvin myös pihalla tai vanhuksen kotona, hän jatkaa.

Elämän ilot ja murheet 

- Monet vanhukset olivat ilahtuneita siitä, että meillä oli heille kunnolla aikaa. Heillä on tarve puhua ja jakaa omia asioitaan, tulla kuulluiksi ja nähdyiksi, Sirke Torvasti kertoo. 

- Vanhukset kertoivat paljon elämästään ja monesti juttelimme myös ihan arkipäiväisistä asioista, kuten lempiruuista ja harrastuksista. Vastaanotto oli aina lämmin, kuin olisi toiseen mummolaan mennyt, Torvasti kertoo hymyillen. 

Tapaamisissa käytiin läpi omaa henkilöhistoriaa, muisteltiin nuoruutta ja pohdittiin vanhuuden tuomia haasteita. Keskustelussa nousivat esiin elämän kipukohdat ja ilonaiheet, ja tietysti korona.

- Kävimme monesti ”diippejä” eli syvempiä keskusteluja. Myös hengelliset asiat tulivat esille luontevasti ikääntyneiden itsensä kertomana, toinen ulkoiluttaja Minna-Mari Palviainen kuvailee.

Palviainen on aloittanut tammikuussa sosionomin opinnot Hyvinkään Laureassa. Hänellä on vankka kokemus ikääntyneiden kanssa toimimisesta.

- Omaishoitajien vaikea tilanne koronan vuoksi on tullut lähelle ja on ollut hienoa olla tukemassa myös heitä, Palviainen kertoo. 

Yksinäisyys on lisääntynyt 

Diakonissa Marketta Hyytiäiseltä sujuu näppärästi maskin asettelu ja käsidesi kulkee laukussa aina mukana. 

- Kesän jälkeen olen käynyt ikääntyneiden luona kotikäynneillä huomioiden erityisen tarkasti hygienian ja muut koronan vaatimat turvatoimet, Hyytiäinen kertoo. 

- Korona herättää ikääntyneissä monenlaisia tunteita. Jotkut pelkäävät ja joitakin korona ahdistaa todella paljon. Jotkut taas suhtautuvat asiaan hyvin tyynesti, elämässä on ollut ennenkin vaikeita aikoja, vanhustyön diakonissa kertoo. 

Vaikka tiukkoja tapaamisrajoituksia on höllennetty, Hyytiäinen on havainnut, että moni iäkäs on jäänyt yhä enemmän yksin. Omia lapsia tai lapsenlapsia nähdään harvakseltaan tai ei juurikaan. Ruokakassi jätetään rappuun, koska läheistä halutaan suojella.  

-Olen huomannut, että yksinäisyyden kokemus on syventynyt. Kun läheisten kontaktit puuttuvat, elämä voi tuntua merkityksettömältä.  

Vuorovaikutus tuo elämään sen sisällön.

-Synnymme syliin ja haluamme elää turvassa ja yhteydessä läheisiimme ja muihin ihmisiin, Hyytiäinen pohtii.