Voinko auttaa?

Voinko auttaa?

- kysyvät nuorisotyönohjaajat Minna Österman ja Sari Wallius

Seurakunnan erityisnuorisotyö niitti mainetta viime syksynä. Se sai evankelis-luterilaisen kirkon ”erityisnuorisotyön teko” -palkinnon ja sen aktiivinen toiminta nousi julkisuuteen. Korona-aika on mennyt ”jalkautuessa”, kuten ammattilaiset Minna ”Öste” Österman ja Sari ”Sawa” Wallius nuorten tapaamista nimittävät.

- Nuoria tavoittaa paljon ulkona, joka on ollut koronan aikana turvallinen ja paras paikka chillailulle, Minna Österman tietää.

Järvenpään kaduilla seurakunnan nuorisotyön väen tunnistaa sinisistä takeista, joissa lukee ”Voinko auttaa?" Takit vaihtuvat oransseihin liiveihin, kun Keski-Uudenmaan Saapas lähtee liikkeelle. Se on osa valtakunnallista Palveluoperaatio Saapasta, jonka tunnistaa saappaanmuotoisesta logosta.

Kun seurakunnan ”erkkarit” tapaavat nuoria, vastaanotto on hyvä. Monet entiset riparilaiset ja kerholaiset tulevat vaihtamaan kuulumisiaan. Myös ennestään tuntemattomat nuoret tulevat juttelemaan.

- Vaikka nuorisojoukot ovat usein isoja, ei niitä tarvitse pelätä. Heidän kuuluukin hengailla porukoissa, Öste painottaa.

Monipuolista yhteistyötä ja toimintaa

Nuorisotyönohjaajat vetävät useita kouluikäisten kerhoja, kuten Varkkarinurkkaa, Zillisplacea ja Minizillistä Kyrölän koululla. Nyt kerhot ovat korona-rajoitusten vuoksi tauolla, mutta niiden avautumista odottavat niin koululaiset kuin ohjaajatkin.

- Koululaisten kerhot ovat poikkeusoloissa viime keväänä ja syksynä vetäneet hyvin porukkaa. Nyt toivomme, että koululaisten kerhot voisivat avata ovensa taas helmikuussa, mutta odottelemme vielä viranomaisten ohjeistuksia, Sari Wallius kertoo.

Myös verkostoituminen alueen eri muiden toimijoiden kanssa on osa ohjaajien työtä. Yhteistyötä tehdään niin koulujen kuin kaupungin nuorisotoimen kanssa. Ohjaajat järjestävät muun muassa KeuSotessa koulutuksia, joissa opiskellaan vuorovaikutustaitoja ja tunteiden käsittelyä.

- Olemme myös yhteydessä koulujen oppilaisiin, joilla on ollut ongelmia. Aina on mahdollisuus aloittaa uudelleen, Öste kertoo ja jatkaa:

- Työotteemme on hyväksyvä ja välittävä. Olemme myönteisiä ja voimme vaikka soittaa nuoren kotiin ja kertoa, että nyt kaikki on mennyt hyvin.

Toivon lähettiläät

Korona-aika on ollut poikkeuksellinen ja pitkä rajoitusten täyttämä vuosi on heijastunut nuorten elämään. Nuorisotyönohjaajat ovat huomanneet, että esimerkiksi huumeidenkäyttö on yleistynyt ja alkanut näkyä katukuvassa.

-Haluamme puuttua asioihin jo ennaltaehkäisevästi ja toimia nuorten elämässä ”Toivon lähettiläinä”, Öste kuvailee.

Mitä haluaisitte sanoa nuorten vanhemmille?

- Toivomme, että vanhemmilla on aikaa ja kärsivällisyyttä olla nuorien kanssa. Silloin he kokevat tulevansa kuulluksi, Öste ajattelee ja kiteyttää:

- Nuorilla on vahva sisäänrakennettu tahto selviytyä. Asiat hoituvat kyllä.

Kuva: Tino Hemming