Uutiset

Uutislistaukseen

Antti Luoma sakastissa.

Inkeriläisten historia kiehtoo pappi Antti Luomaa

21.4.2021 15.50

Järvenpään seurakuntapastori Antti Luoma tutustui Inkerin kirkkoon laulaen. Herännäisnuorten kuoro matkasi Venäjälle esiintymään ja tutustumaan paikalliseen elämään kymmenen vuotta sitten. 

- Olin keväällä 2011 ensimmäistä kertaa Venäjällä ja kiersimme kuoron kanssa inkeriläisseurakuntia Karjalassa ja Inkerinmaalla. Tavatessani täyttä suomea puhuvia inkeriläisvanhuksia ja kuullessani heidän kertomuksiaan vainoista ja karkotuksista aloin kiinnostua heidän kansansa vaiheista.

Kirkkojen auloissa Luoma kiinnitti huomiota jaossa olleisiin suomalaisten herätysliikkeiden lehtiin ja julkaisuihin. 

-Selasin niitä ja ihmettelin, miten ne olivat päätyneet sinne ja kuinka ne olivat sieltä ”sulassa sovussa” keskenään. 

Matkasta innostuneena Luoma alkoi tutkia aihetta. Väitöskirja ”Inkerin kirkon nousu ja suomalaiset 1988–1993” ilmestyi viime syksynä.

- Olen huomannut, että suomalaiset tietävät varsin vähän Inkerin kirkosta ja ylipäätänsä inkeriläisistä. Neuvostoliiton pelosta johtuen inkeriläisistä vaiettiin kylmän sodan aikana, eikä heistä kerrottu esimerkiksi kouluissa mitään. Hiljaisuus ja vaikenemisen kulttuuri kestivät vuosikymmenien ajan. 

Luoma muistuttaa, että inkeriläisiä on aina pidetty Neuvostoliitossa ja Venäjällä suomalaisina, minkä vuoksi heitä on myös vainottu. Luterilaisuus on ollut suomen kielen ohella inkeriläisten tunnusmerkki vuosisatojen ajan.  


-Inkerin kirkon juuret ovat 1600-luvulla saakka, jolloin Suomesta muutti luterilaisia nykyisen Pietarin ympäristöön, eli vanhalle Inkerinmaalle. Kirkko ei ole koskaan ollut suuri, vaan se säilyi aina 1990-luvulle saakka ainoastaan suomenkielisenä, inkeriläisten kansallisena kirkkona. Sen vaikein ajanjakso oli 1930-1980 -luvuilla, kun sitä vainottiin monin tavoin. Vaikka Stalin tuhosi järjestäytyneen kirkollisen elämän, hengellisyys säilyi kodeissa. 
 
Apua virtasi itään  

Uusi aikakausi alkoi, kun Neuvostoliiton uudistuspolitiikka, perestroika, mahdollisti uusien seurakuntien perustamisen 1980-luvun lopulta lähtien. Seurakunnista muodostettiin ensin Inkerin rovastikunta Viron kirkon yhteyteen ja vuoden 1992 alussa Inkerin kirkko aloitti itsenäisen toimintansa.

- Tuolloin Inkerinmaalle ja Karjalaan suorastaan vyöryi avustustoimintaa Suomesta. Inkeriläisiä kohtaan koettiin voimakasta sympatiaa ja ihmisillä oli patoutunutta avustushalua. Inkeriläisseurakunnat olivat selkeitä kohteita, joissa oli mahdollista tavata inkeriläisiä ja ojentaa henkilökohtaisesti tuliaisia, kuten kahvipaketteja heille.   

Suomalaisseurakunnat alkoivat solmia aktiivisesti ystävyysseurakuntasuhteita inkeriläisseurakuntiin. Myös Järvenpään, Keravan ja Tuusulan seurakunnat toimivat aktiivisesti inkeriläisten ja heidän seurakuntiensa hyväksi. Terijoen seurakunnasta tuli Järvenpään seurakunnan ystävyysseurakunta. Kohta järvenpääläiset yhdessä muiden Terijoen ystävien kanssa alkoivat tukea Terijoen kirkon kunnostusta.  

- Kirkonrakennushankkeet olivat suurimpia suomalaisten avustuskohteita Inkerin kirkossa. Ja näitä rakennus- ja kunnostushankkeita oli kymmenittäin. Ne tarjosivat konkreettisen tavan tukea inkeriläisiä, toteaa Luoma. 

 

Monikansallinen vähemmistökirkko 
Nykyään Inkerin kirkossa on noin 8000 jäsentä ja seurakuntia on yli 80. Kirkko on venäläistynyt ja monikansallinen, mutta se on edelleen hyvin riippuvainen suomalaisten avusta.  

-Inkeriläisten paluumuutto, joka käynnistyi 1990, on vienyt paljon kirkon aktiivijäseniä Suomeen. Inkeriläisyys ei enää määrittele kirkon toimintaa, vaan se on avoin kaikille Venäjällä asuville, Luoma toteaa.  

Tutkimustyö on vienyt Antti Luoman Suomen, Viron, Venäjän ja Sveitsin arkistojen uumeniin. Hän on myös haastatellut henkilökohtaisesti monia tutkimuksessa esiintyviä avainhenkilöitä. 
 
- Minun kiinnostukseni on kanavoitunut tutkimustoimintaan, Inkerin kirkkoa on tutkittu niin vähän. 

Antti Luoma aloitti kesken korona-ajan Järvenpään seurakunnassa ja pesti kestää vuoden loppuun asti. Kun koronarajoitukset helpottavat, Luoma pitää yleisöluennon Inkerin kirkon kiehtovasta historiasta.