Kirsti Korven-Korpinen sai vapaaehtoisesta ulkoilukaverin: ”Kävelyreissut ovat olleet vapauttavia eikä tarvitse jännittää”

Kirsti Korven-Korpinen, 85, selaa muistoalbumia ja ilahtuu tutuista kasvoista: valokuvat rakkaiden lapsenlasten syntymäpäivistä ja ”kissojen taivaaseen” menneistä lemmikeistä, Saarasta ja Roopesta, saavat valoisan hymyn kasvoille. Puolison kuvan kohdalla Kirsti hiljenee ja kertoo menettäneensä aviomiehensä kolme vuotta sitten.

- Näin meitä viedään eikä kukaan kysy, saako viedä, Kirsti toteaa kääntäessään albumin lehteä. Adventinaika perinteineen muistuttaa yhteisestä historiasta. 

Kirstin poika Marko kertoo, kuinka äidin elinpiiri on ikääntymisen myötä hiljalleen kaventunut. 

- Itse en ehdi töiden vuoksi niin usein paikalle, mitä haluaisin. Äiti tarvitsee liikuntaa ja kesällä oli töissä väljempää ja aikaa käydä yhdessä kävelyillä muutaman kerran viikossa. Syksyllä otin yhteyttä seurakuntaan ja kysyi, löytyisikö ulkoiluttajakaveria, koska äiti itsekin piti ajatusta hyvänä. Ihmisten tapaaminen luo äidin arkeen peruspilareita. Äidillä on edelleen elämäniloa ja virkeyttä, vaikka päivät toki ovat erilaisia.

Kirsti muutti 1960-luvulla äitinsä kanssa Munkkiniemestä Järvenpäähän ja työskenteli kirjanpidossa muun muassa Setlementti Louhelassa. Nykyisessä kodissa Rantapuiston lähellä Kirsti kertoo asuneensa vuosikymmeniä, talon valmistumisesta asti. Kirsti käy mielellään Tuusulanjärven rannassa, mutta muutkin kävelyreitit ovat tulleet tutuksi uuden tuttavuuden, vapaaehtoisen Pirkon kanssa.

- Yleensä kävelemme maanantaisin pari tuntia sinne päin, minne nokka näyttää!, Kirsti nauraa. 

- Yksin ei tule lähdettyä, täytyy olla joku, joka nykäisee, että nyt mentiin! Pari tuntia on oikein hyvä, se menee nopeasti hyvässä seurassa.

Kirsti muistelee ensimmäistä alkusyksyn tapaamista Pirkon kanssa. Mukana oli tällöin myös Marko sekä Järvenpään seurakunnan diakoni Katariina Autero.

-Ei se oikeastaan jännittänyt, vaan oli luontevaa ja meni ihan kevyesti. Tutustuttiin, ensiksi kerroin mistä mä oon kotoisin ja Pirkko esittäytyi myös. Sai olla ihan tavallinen oma itsensä. Kyllä sitä juttua on piisannut kovasti. 

Joskus Kirsti jaksaa lähteä itsekseen Prismaan kahville. Marko kuvailee, miten pieni ihmisten kuhina kiinnostaa edelleen äitiä ja Kirsti nyökyttelee vieressä.

Kirstin toive on viettää yhdessä joulua läheisten kanssa. 

- Odotan yhteistä jouluaattoiltaa pojan, miniän ja lastenlasten kanssa.

Teksti ja kuvat Nita Laine

-----

Voit ottaa  yhteyttä seurakuntaan, jos toivot ystävää itsellesi.

Seurakuntaan ovat yhteydessä erilaiset ihmiset. He voivat olla paikkakunnalle vastikään muuttaneita, työttömiä tai eläkkeelle jääneiltä. Joukossa on Kirstin tavoin ikääntyneitä, mutta myös nuoret kokevat yksinäisyyttä.

Vapaaehtoisen ystävätoiminnan kautta voit löytää omaan elämään uusia kokemuksia ja ihmissuhteita. Sinulla on mahdollisuus tutustua ihmiseen, jonka kanssa jakaa luottamuksellisesti kaikenlaisia asioita ja viettää aikaa yhdessä. Toiset vapaaehtoiset tapaavat ystäväänsä viikoittain, toiset esimerkiksi joka toinen viikko.

Vapaaehtoistoiminnassa voi olla mukana oman elämäntilanteensa mukaan. Jos mietit vapaaehtoisena ystävänä toimimista, otathan yhteyttä Katariina Auteroon, p. 050 431 9701 tai katariina.autero@evl.fi

Kuva ja teksti: Nita Laine