Kirkonpenkki vaihtui kotisohvaan - jumalanpalvelukset sunnuntaisin verkossa

Suoratoisto, striimaus tai streemaus. Seurakunnan verkkojakamisesta käytetään useita eri nimiä. Koronaepidemia on ajanut seurakunnat digiloikkaan, mediassa kerrotaan. Kyllä näinkin. Toisaalta voisi sanoa, että korona on tuonut jumalanpalvelukset kotiin. 

Koronakauden verkkojumalanpalvelukset ovat keränneet katsojia ainakin tuplasti normaalin sunnuntain kirkkokansaan verrattuna. Luvut ovat summittaisia, koska katsojaluvuista ei voida tietää, montako ihmistä ruudun takaa löytyy. Kotioloissa yksi, kaksi tai koko perhe, hoitolaitoksissa vielä useampi. 

Kameran edessä Pappi on tottunut työssään olemaan ihmisten edessä, mutta ei välttämättä linssin takana. Striimatusta jumalanpalveluksesta puuttuu suora vuorovaikutus ihmisiin, mutta onko se silti yhteisöllinen kokemus?

- Uudenlaisessa tilanteessa paikalla on vain muutamia ihmisiä: jumalanpalveluksen toimittavat papit, avustaja, suntio, kanttorit ja teknisestä puolesta huolehtivat.  Itselleni oli hyvä huomata, että kameran edessä melkein tyhjässä kirkossa, tuntui siltä niin kuin ennenkin: olemme viettämässä jumalanpalvelusta yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Heille puhumme, vaikka emme näe heitä. He näkevät meidät ja rukoilevat kanssamme. Rukous yhdistää.”, kuvailee seurakuntapastori Aino Luhtasela. 

Kun kamera käy, katse tulee suunnata suoraan kameraan. Sanat, eleet, ääni, valot ja kuvat kotikirkosta nousevat entistä tärkeämmiksi, jotta läsnäolo välittyisi edelleen kirkosta koteihin.

- Mietin, miltä tuntuisi katsoa jumalanpalvelusta kotona. Se auttoi hahmottamaan sitä, mitä kannattaa ottaa huomioon jumalanpalveluksen toimittamisessa. On erityistä ajatella, että ollaan kirkkona jumalanpalvelusten välityksellä läsnä ihmisten kodeissa. Toivon, että ne ovat tuoneet toivoa ja hyvää ihmisten arjen keskelle, Luhtasela kertoo. 

Seurakunnan työntekijä taipuu moneksi

Poikkeusaikana lähes kaikkien työntekijöiden työnkuva on jollain lailla muuttunut. Esimerkiksi lastenohjaajat vievät avuntarvitsijoille kauppakasseja, käyvät apteekissa vanhusten puolesta, vastaavat diakonian ajanvarauspuheluihin, siivoavat, haravoivat ja maalaavat seiniä valkoiseksi.

Jari Niemi löytyy sunnuntaisin tablettien, mikrofonien, johtojen ja erilaisten apparaattien takaa. Hän on nuorisotyöntekijä, joka on hypännyt striimaajan rooliin, koska osaamista löytyy.

- Aloitin striimaukset viisi vuotta sitten. Siinä ajassa erityisesti tekniikka ja laitteet ovat hurjasti kehittyneet. Striimauksessa siirrytty vahvasti mobiili- ja langattomaan toimintaympäristöön. Uusia erinomaisia ohjelmia on tullut markkinoille ja tekniikassa onkin riittänyt paljon opeteltavaa, Niemi kertoo.

Niemi satsaa ennakkosuunnitteluun, se poistaa jännitystä itse tilanteesta. 

- Mietin mahdollisimman paljon ennakkoon: lisään tekstit videon editointiohjelmaan, katson kuvakulmat sekä kameroiden että mikrofonien paikat. Pari tuntia ennen lähetystä Niemi testaa tekniikan ja yhteydet. Hän ottaa myös kuvituskuvia ennakkoon muun muassa rististä, kynttilöistä, alttarikukista, kastepuusta, kirkon kuvakulmista sekä sisällä että ulkona. Ennen jumalanpalveluksen alkua testataan vielä äänet ja mikrofonit yhdessä kaikkien toteuttajien kanssa.

Aina on parantamisen varaa.

- Kuvallisessa kerronnassa riittää opeteltavaa. Lähetyksen jälkeen omassa mielessäni on nippu asioita, jotka seuraavan kerran voisi tehdä paremmin. Tyytyväisyys nousee siitä, että jokainen toteuttavassa jumalanpalvelustiimissä on ollut sydämellään ja osaamisellaan innolla mukana ja heittäytynyt täysillä tähän uuteen tilanteeseen mukaan.

Täydellisyyteen ei edes pyritä.

- Jumalanpalveluksemme eivät ole, eikä niistä tule eikä niistä edes tarvitse tulla täydellistä. Mutta koska vuorovaikutus puuttuu, kuuntelemme katsojien palautetta erityisen herkällä korvalla.

Kuvat: Suvi Helmi Photography

Huom! Kuvan saa suuremmaksi sitä klikkaamalla!